Tämä tilaustyö oli kertakaikkiaan matka! Ja aika huikea sellainen.

Ennen kuin aloin maalata tätä, vastaanotin suihkussa mielikuvana vision , sävyt ja symboliikan, jolla lähteä liikkeelle. Varmistin tilaajalta, tuntuuko nämä teemat omalta ja saadessani vihreää valoa visiolleni, aloitin työn. Tilaaja oli kertonut pitävänsä syksystä, mutta muuta infoa ei sen kummemmin sitten ollutkaan. Pyydän kuvia, jos en ole käynyt paikan päällä, mihin maalaus tulee, koska mulle on äärimmäisen tärkeää se, että maalaus istuu ympäristöönsä osana kodin tai tilan kokonaisuutta. Koska sävyt on mulle tärkeitä ja yksi intohimoistani, on tärkeää myöskin, että ne toimivat paitsi maalauksessa, myös yhdessä ympäristön kanssa.

Takaisin visioon. Kasasin pikaisesti mood boardin tilaajalle hiuksieni valuttaessa vettä ympäri kotia - tässä kohtaa on usein kiire saada kaikki info ylös, koska se katoaa aivan yhtä nopeasti kuin saapuukin, jos ei toimi nopeasti. Onnistuin, ja mun olo oli valtavan inspiroitunut tulevasta maalauksesta. Tästä alkoikin sitten erikoinen matka.

(mood board alla)

Alusta alkaen oli selvää, että tausta on musta. En ollut aiemmin koskaan maalannut mustalle taustalle ja oli opeteltava samalla vielä lisää, miten sävyt käyttäytyvät ja asettuvat tummalla pohjalla. Sekoitan muutenkin kaikki sävyt itse ja oli tosi ihanaa tutkia sävyjen toimivuutta mustan kanssa.

Maalatessa on aiemmin vaivannut tietynlainen vaativuus itseä kohtaan, ja tämän työn kanssa huomasin uudenlaista toimijuutta - ei tarvitse tehdä täydellistä, mutta tarvitsee toimia, etenkin kokeilla. Ei ole niin vakavaa. Maalaus, symboliikka, maailmat, ei lopulta synny suunnittelulla vaan nimenomaan vasta tekeminen sitoo eri symboliikkaa sekä vie omaa oppistakin eteenpäin. Ideoiden vastaanottaminen asettaa myös tietyllä tavalla rimaa itselle korkeammalle, sillä tiedän, että juuri näiden asioiden kuuluu syntyä tilaajan maalaukseen. Se lisää painetta ja etenkin halua onnistua. Samalla se vaatii syvää luottamusta omaan intuitioon.

Sain oppia kantapään kautta tämän maalauksen kohdalla, ettei suunnitelmaa muuteta ja oleellista symboliikkaa jätetä maalauksesta pois, ainakaan ihan noin vain.

Maalaus alkoi alusta alkaen rakentaa itse itseään. Luumupuun oksat, mystinen maailma, syksyn tuoksu, kosteuden kimallus. Shakkiruutuja ilmaantui canvakselle tasaisin väliajoin, mutta ne tuntui niin erikoiselta tuohon maailmaan, että poistin ne kerta toisensa jälkeen. Sama juttu shakkinappuloiden kanssa.

Tuli päivä, jolloin ilmoitin tilaajalle maalauksen olevan viimeistelyä vaille valmis. Siinä ei ollut shakkiruutua tai nappuloita. Vietin päiviä tuijottaen maalausta, kuin odottaen vastausta siihen, voiko sen luovuttaa.

Tilausvaiheessa pyydän tilaajalta myös aina kaksi sen hetken lempparibiisiä ja kuuntelen niitä repeatilla lähes koko maalausprosessin ajan. Koitin tunnustella niitäkin vielä - ei mitään uutta irronnut, ja päätin kysyä tilaajalta, olisiko vielä joku kolmas tämän hetken lempibiisi (sillä olin maalannut tätä jo kuukausia). Hän kertoi kolmannen kappaleen ja tuntui, että kolmas biisi syvensi ihanalla tavalla teoksen sävyjä entisestään ja olin vakuuttunut sen olevan valmis. Puolisoni oli eri mieltä siitä, että maalaus olisi valmis (miten ärsyttävää… mutta olen kiitellyt tästä häntä kylläkin jälkikäteen. On arvokasta, jos joku näkee sun pystyvän vieläkin vähän parempaan).

Sitten alkoikin maailmankaikkeuden ralli shakkiruutujen kanssa, jotka eivät jättäneet mua rauhaan. Päätin lopullisesti jättää ne pois maalauksesta. Istuin sohvalle, tv oli auki ja koko ruutu täyttyi mainoksesta, jossa mustavalkoiset shakkiruudut hyppelivät mainosmusiikin tahdissa. Haha, mietin mielessäni, hyvä yritys. En maalaa niitä.

Shakkiruutuja tuli vastaan kaupassa, tienvarsimainoksissa, puhelinta selatessa, ties missä. Se alkoi jo olla hieman häiritsevää. En ollut sopinut vielä luovutuspäivää. Käveltiin Leppävaarassa, ohi kesäterassin, jonka kylkeen oli rakennettu valtava shakkilauta nappuloineen. Se oli jo niin valtavan kokoinen merkki, että ymmärsin kokoluokan vaan kasvavan ja kasvavan, jotta mä en enää sivuuttaisi tätä symboliikkaa - ja palasin melkein siltä istumalta maalaamaan ja ilmoitin tilaajalle, että jatkan maalausta vielä.

Yhtäkkiä tuntui helpolta maalata shakkia pelaava kissanpentu ja suolakalat ympärille. Ei mitään järkeä - mutta just siksi niin siistiä. Shakkia & Suolakaloja on maalaus, joka yllätti mut itsenikin lopulta ihan täysin. Ja jälkikäteen ymmärsin myös sen, että kaiken ei todellakaan tarvitse olla selitettävissä, vaan joskus riittää, että seuraa omaa intuitiotaan.

Luovutuspäivänä sain kokea mielettömän reaktion tilaajalta. Hän hihkaisi innoissaan heti ensimmäisenä “Mistä tiesit, että RAKASTAN shakkiruutuja?!” Niin.. en todellakaan tiennyt mutta kävi kyllä selväksi, että ne on siihen maalattava, haha. Symbolit löytävät joskus oikean ihmisen luokse ennen kuin itse edes ymmärrän niiden merkityksen.

Tämä teos muistuttaa jokaista siitä, ettei elämä ole vain suuria suunnitelmia. Se on myös pieniä siirtoja, intuition kuuntelemista, uskallusta luottaa siihen, ettei kaikki avaudu heti. Kissanpentu kuvastaa leikkiä, uteliaisuutta ja suolakalat sitä, että syvimmänkin symboliikan rinnalla saa kulkea huumori ja arki.

Kiitos luottamuksesta<3

Kaikilla tilaustöilläni on 100% tyytyväisyystakuu.